Terveisiä Vermosta

No niin, viikonlopun saldo: Palanut niska ja kärähtänyt etureisi, univaje ja lähes 6000 kuvaa läpi pläräämättä ja muokkaamatta. Sen siitä saa kun Vermoon raahautuu kansallisia poninäyttelyitä kuvaamaan.

Samaan tapaan ku viimevuonnakin menin rakkaan toverini Sinin kanssa viikonlopuks pääkaupunkiseudulle Vermon takia. Lähdettiin perjantaina bussilla ja hetken luuhattuamme Kampissa saimme kyydin Sinin kummitädin kämpille missä yövyimme pari seuraavaa yötä. Jossain välissä saimme persamuksemme sängynpohjalta perjantaina vielä ylös ja lähdimme kävelemään Jumbolle pientä shoppailureissua varten ja voin vain sanoa että en enää ikinä rupea yksin syömään SpiceIcen magnum pyörteitä ;__; Niin hemmetin hyviä mutta niin hemmetin täyttäviä... Ylitäyteen tungetun vatsan lisäks reissulta tuli mukaan myös huppari ja kiva läjä kananugetteja iltaa varten. Sinin kummitäti oli lähteny konserttiin jonnekki ja me paistettiin sitten ranskalaisii ja syötiin ne nugetit ja oli kyl omnom. Loppuilta kulu sit television ääressä (Y)

Mut anygays, ei teitä varmaan kiinnosta lukea mitään tällasta. Lauantai-aamuna piti herätä jo ennen kahdeksaa että kymmeneksi ehti kivasti sinne vermon raviradalle. Radan parkkipaikka oli ihan tyhjänä paria kauemmas parkkeerattua autoa lukuunottamatta ja se kyllä kieli siitä että lauantai ei tosiaan ollut näyttelyiden pääpäivä. Noh, joka tapauksessa aurinko porotti aamusta asti ja koska olin fiksu nii en ollu aamulla laittanu aurinkorasvaa, mihin nähden seuraukset oli yllättävän lievät. Tuli otettua liikaa paljon kuvia ja sitä rataa. Mitään kauhean ihmeellistä ei tapahtunut koko päivänä, muutama hevonen karkasi taluttajaltaan ja sitä rataa, melkolailla peruspäivä. Muutamaan otteeseen onneksi pilvetkin menivät auringon tielle, antaen näin hieman viilennystä iänkaikkisen paahtumisen sekaan. Ihan tappiin asti emme kuitenkaan olleet näyttelyissä, kehä jossa valittiin paras kotimainen nuori jäi näkemättä.

Illemmalla sit tarpeeksi telkkaria katsottuamme lähdettiin Sinin kans kiertämään sitä kerrostaloaluetta ympäri. Aluksi mentiin läheiseen leikkipuistoon riehumaan ja ottamaan oikein hienoja kuvia ja siitä matka jatkui kävelyteitä pitkin ihan ihmelenkille. Tulipa siinä mitattua matkanopeuksia nopeusmittareiden edessä juosten ja viskottua ruusujen terälehtiä ja osmankäämiä xD Ihmiset varmaan luulivat että olimme hieman kännissä tai jotain kun repesimme jokaiselle pienellekin asialle.

Sunnuntaina tuli taas herättyä samaan aikaan kuin edellisenäkin päivänä, hieman ennen kahdeksaa siis. Aamupuuhien jälkeen kiskoimme itsemme autoon ja matkasimme jälleen raviradalle. Aurinko porotti jälleen täydellä terällä eikä pilvistä ollut tietoakaan. Mitään erikoisempaa ei kuitenkaan sunnuntainakaan tapahtunut, roikuimme näyttelyissä tappiin asti ja sitä rataa. Palasimme lopulta takaisin kämpille, pakkasimme tavaramme, söimme hieman jotain ja sitten lähdimme bussipysäkille odottamaan kotiinvievää bussia. Minä ja Sini olimme molemmat väsyneitä ja bussimatkan aikana sanoimme tuskin sanaakaan. Loppumatkasta puhuimme hieman niitä ja näitä ja bussin tultua perille Piihoville sanoimme vain heipat ja menimme molemmat omiin suuntiimme. Ei mitään jännää tai mitään. Meffff en osaa. 8)))

Mut joo, nyt on sitten sekä niska että jalka kipeänä ja kosketusherkkänä ja pitäisi noita kuvia sitten koneella muokkailla. Parhaimpia oon jo muokannut ja lisännyt kuvasivuille mut vielä on paljon hommaa edessä...
Tässä kaikki tältä erää, Inka sanoo morjensta. o/

P.S. Kuvasivut löytyy osoitteesta valhalla.kuvat.fi!